Törmäsinpä tällaiseen runoon ja jotenkin iski. Kirjoittajaan en valitettavasti tiedä.

Koiran virat

Kerran eräs kotikoira

hankki viisi virkaa:

opaskoiran, huumekoiran,

paimenkoiran, jahtikoira

sekä vielä vahtikoiran.

Sekös koira rikastui?

Mitä vielä! Mitä vielä!

Koira teki, minkä jaksoi.

Huonosti sen pomo maksoi.

Sitten paiskas hanskat tiskiin,

"Laiskuus iski tähän piskiin!

Orjatyötä liikaa kestin,

tahdon seurakoiran pestin!"

Nyt alkaa olla talvi kohdillaan: paljon lunta ja sopivasti pakkasta. Jee. Näin saa jatkuva vaikka pitkään!

Liikkeestä istuminen takapalkalla. Alkaa sujua varmemmin (ainakin tänään).

Ruudun loppu eli sivulletuloja pitkältä matkalta, vähän keulasee eteen, mutta korjaa kyllä.

Kaukoja sopivan lumiesteen ollessa olemassa. Maasta seisomaan sujui hyvin, otettiin niitä matkaa pidentäen lopulta n. 8 metristä. Aloin tosissani pohtimaan, että pitää ehkä vaihtaa seisomasta maahan käsky ja tämä otettiinkin jo työn alle.

Loppuun tehtiin yleistä temputusta, erityisen hienoja kierähdyksiä :)

Luoksetulon stoppeja lentävillä kepeillä ja takapalkalla. Lentävillä kepeillä oli sellaiset nelitassujarrutukset, että niitä olisi Tekniikan Maailmakin kiitellyt. Hyppynoutoa suorapalkalla, yritin heittää ohi sektorin, mutta en osannut. No, se seuraavaksi työn alle. Varmat ja vauhdikkaat hypyt. Sitten otettiin lähietäisyydeltä pelkkää kapulan nostamista ja luovutusta. Tuli ihan älynätisti eteen (kun ei olla näitä tehty kuukausiin), istu rauhassa kapulan kanssa, mutta luovutuksessa pomppasi pepullisen taaksepäin. Näitä sitten työstettiin. Kerran kun siirryin itse taaksepäin ja joutui itse siirtyä lähemmäs, niin neidolle muistui taas mieleen, että tässähän kuuluu vain olla lähellä ja paikallaan. Seuraamisen vire tuntuu siltä,  että siinä voi olla jotain toivoakin, kunhan minä vaan osaan säilyttää oman asenteeni seuraamisharjoitteluun. Hirmu helposti juoksen itse pois alta, levollisuutta siis vähän ohjaajalle kiitos. Mutta palkan paikan vaihtaminen tuntuu kyllä auttaneen, kiitos Katja K:lle vinkistä. Suunta ylöspäin, ja toisaalta luulen että myös se, että Nara saa itse "saalistaa" palkan, eikä sitä tarjota sille liian helposti. Ovelat pienet kettutytöt pitävät sellaisesta. Lopuksi vielä takapalkalla maasta seisomaan ja seisomasta maahan, pientä muistutusta tekniikasta apuna.

Tosi kiva treeni! Juoksu alkaa olla pahimmillaan, mutta Pupu kyllä keskittyi työntekoon täysin (tosin ei näkynyt yhtään häiriökoiraa).  Ja leikissä kärmestä tapettiin niin tosissaan :)

Eilen treenattiin kaukoja, seiso-maahan tahtoo vähän liikkua, otettiin sitä käsiohjauksella lähietäisyydeltä.

Tänään aloitettiin hyppynoudolla, kun treenattiin suoraan lenkin jälkeen. Este varmuudeksi kapealle pihatielle korkeiden lumikinosten väliin. Eipä tullut pitkän treenitauon jälkeen juuri mahdollisuutta pummata liikettä. Intoa piisasi, palautusvauhtikin oli mahtava! Lelu edestä ilman irrotuksia. Tästä oltiin sopivassa vireessä seuraamiseen, paino näissä nyt tosiaan siinä vireen pysymisessä . Otettiin seuraamisen sekaan tästä syystä muutamat välit ja joo, meinasi tulla jopa haukkumista mukaan. Varo-varovasti tässä siis! Yksi liikkeestä maahanmeno, oli niin hieno heittäytyminen ettei jääty tätä hinkkaamaan. Muutama seiso-maahan-seiso käsiohjauksella. Liikkeestä istumisen arpoi ekalla kerralla maahan. Sen jälkeen jees. Takapalkalla otettiin näitä ja jestas vauhtia, kun palasi luokseni lelun haettuaan. Ohjaaja voisi tietysti ottaa järjen mukaan treeniin, ettei tekisi keskeneräistä liikettä heti peräperää toisen jäävän kanssa. Järjestä viis, molemmilla oli taas kivaa.

Ilmottauduin jopa mukaan bortsuporukan hallitreeniin 14. päivä. Jospa sieltä saisi kunnon treeni-intotartunnan kun seuraa pitkästä aikaa innokaita ja taitavia ohjaajia.

Sain aikaiseksi treenata tänään pitkästä pitkästä aikaa kunnolla. Siis tehdä muutakin kuin muutaman askeleen seuraamisen tai lenkillä luoksetulon pysähdyksen. Hyvä minä! Treenin jälkeen piti kyllä tosissaan miettiä miksi treenaaminen on ollut viime aikoina niin vaikeaa. Oli nimittäin niin hauskaa. Nara tajusi mitä tuleman pitää heti kun aloin pilkkomaan nakkeja, vire nousi saman tien ja juoksi ovelle odottamaan. Ei meinannut pysyä nahoissaan kun puin treeniliiviä päälle. Voi pientä, toinen oli niin onnellinen kun sai tehdä mamman kanssa töitä. Omasta pihasta en päässyt mihinkään, mutta annettakoon se anteeksi kun jaksoin kuitenkin treenata.

Lämmittelyksi kaulanvenytystä, nakersi nakkia niin että oli melkein sormet verillä minulla. Ruutu oli valmiiksi rakennettuna eli sen jälkeen leluruutuja täydestä matkasta. Voi sitä vauhtia ja lelun palautuksen innokkuutta!Sitten lyhyttä seuraamista, keskityttiin vireen pysymiseen korkeana ja hyvin onnistuttiin siinä. Possukka yritti muutamaan kertaan varastaa lelua kainalosta, varoin visusti olla huomauttamatta siitä mitenkään. Ohjattua namikupeilla, merkiltä kupeille täydet matkat, minä ohjaamassa vajaalla matkalla. Alkuun oikeaa, minulla kun tuntuu olevan viehtymys aloittaa vasemmalla. 2 oivaa, yksi veikka ja hienot treenitauosta huolimatta. Liikkeestä istumista ensin lelu lentäen oikeasta kädestä, arpoi vähän, mutta taitaa johtua aiaamisesta. Nimittäin heti kun kokeilin takapalkalla niin toimi. Loppuun kosketusalustan kanssa ruutuun siirtelyä lähietäisyydeltä (edestä, minusta katsoen vasemmalta sivulta ja takaa), lopuksi sai ruuan ruutuun.

Pongo-veli se liisi ja kiisi komeasti viime viikonloppuna Kemissä Vänen ohjauksessa. Vai mitäs sanotte, äijät teki triplanollan kakkosluokassa, eli se oli tie selvä kolmosiin sen siliän tien! Melkoista menoa ja taitavuutta. Sunnuntaina korkkasivat vielä kolmosenkin, eikä tarvinnut sielläkään hävetä, yksi hylky, sitten muistaakseni ja 5 ja 10 vp. On se viilee menijä tuo velipoika!

Nara aloitti vihdoinkin odotetun juoksun. Hyvä  niin, saa sitten kevään treenata ja mahdollisesti kisata rauhassa. Agin osalta siis. Tokoa ei ole treenattu, eikä ole luonnollisesti kisasuunnitelmiakaan.

Pitää kai sitä vaivautua tekemään tämän vuoden ensimmäinen  bloggauskin.

Joulu oli ja meni, matkailimme Pohjanmaalla. Olikin ihan kunnollinen 2,5 viikon loma, voi ihanuutta! Koirat nauttivat kovasti, kun mamma oli kotona, eikä lähtenyt joka aamu maailmalle.

Välillä ollaan vähän treenailtu, jotenkin ei vain itse löydä sitä treenimielialaa. Luoksetulon stopit on hienoja lukkojarrutuksia. Seuraaminen kusee taas vaihteeksi. Kaukoja ollaan treenattu pakkaspäivien iloksi sisällä. Tunnarikapulat loppu, enkä ole saanut itseäni hakemaan Hannalta lisää.

Agia on päässyt kuitenkin Kaisan kanssa treenaamaan. Siitä nauttii kyllä enemmän kuin pienen sielu oikein kestääkään.

Lunta on paljon ja sen ansiosta Naralla onkin ollut varsinaista punttistreeniä. Ollaan rämmitty n. 40 senttiä syvässä hangessa. Tai no, minä ja spanieli rämmitään, Nara harjoittaa raajojen lihaksia tekemällä uskomattomia loikkia, hyppii kuin aropupu. Ja rähjää samalla lumelle  Menee moista koikkaloikkaa ylös ja alas rinteitä ja "tappaa" lunta etutassuilla joka alastulolla. Pienet on ilot maanisella bolliella.

Rentouttavaa joulua kaikille karvaisille ja karvattomille kavereille!

Toivottavat Nara, Ninja ja kotiväki

No niin, nyt on Naralla tokat liitokisat takana. Nara meni jo lauantaina Kaisalle, kun lähtö Joensuuhun oli aamuyöstä. Meno ei ollut nyt yhtä makeaa kuin ekoissa. Nara oli molemmilla radoilla tehnyt omia sovellutuksia pujottelussa, jätti ihan coolisti pujottelun kesken. Ja viime viikonloppuna oli pujottelu niin varmaa! Voi noita naisia, ikinä ei tiedä mistä päin tuulee. Spot-siskohan on harrastanut tuota samaa eli diagnoosi tähän virheeseen on selvästi sukuvika. No, sukuviasta huolimatta Spotti vetäisi komean nollavoiton kakkosista viikonloppuna. Enää yksi, niin tie on auki kolmosiin. Wau!

Kotiin Nara palasi vasta tänään, kun paluu Joensuusta venyi myöhään. Nyt jopa pyysi vähän Pöhkistä leikkiin jo puoli tunita paluun jälkeen.

Paluu treenilomalta kotikotoa oli Pum Pumille vähän hankala. Palatessa piti murahtaa, ja kun kerroin että niin ei tehdä, niin sen jälkeen Höhkönpöhköä ei voinut oikein katsoakaan! Päivä meni, että Pöhkiksen kanssa olivat taas toisiaan kohtaan normaaleja, ottavat iltapainit, eikä tarvitse kadehtia toisen saamaa huomiota tunkemalla heti väliin. Nyt on taas kaikinpuolin oma ihana itsensä ja minä saan taas iloita kahdesta helposta koirasta, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään.

Ollaan treenattu tällä viikolla seuraamista pikku pätkiä ja vire on ollut parempi. Liikkeestä istuminen alkaa pikkuhiljaa varmentua. Palkkaa ei vain kestä siinä nähdä, alkaa muuten aiaamaan. Luoksetulon maahanmeno sujuu myös paremmin, tässä tuppasi olla myös silmää aikaisemmin. Eilen otettiin hyppynoutoa vaikeista kulmista ja hyvin haki niistä hypylle. Sisällä on yritetty ottaa kaukoja... mutta miksi ihmeessä kaukojen treenaaminen on minulle niin vastenmielistä???